|
Tänne kirjoittelen sit muistoja keikoilta joilla olen ollut. aloitan tämän vuoden keikoista, koska en viitsi kirjoittaa vuosilta 2002-2005, koska on tosi paljon keikkoja jossa olen ollut. Luulenpa, että tästä voi tulla jotain mielenkiintoista vielä.
|
|
|
| Technicolourin Masalan keikka |
[jouluk. 15., 2006|11:12 pm] |
| [ | mood |
| |  hopeful | ] |
tänään piti juhlia 70 keikkaa ja pitää hauskaa. keikalla olikin ihan mukavaa ja illan kyllä kruunasi sellainen asia kuin something more. olin tulessa biisin aika kyyneleet valui poskia pitkin olo oli liikuttunut ja hyvä olo. Ulos päästyäni hypin kuin ensimmäistä päivää aitauksessa oleva varsa. Olin onnellinen. mutta illan synkkä puoli joka kyllä tajusin aikaisemmin oli se ettei ole aikaa jutella poikien kans tänään, mutta helppotti se että Latella on aikaa ja sen pehmoiset halit ja hyvä mieli. totta kai kun kuulin nimmari jonossa et pojat antaa kortit niin ei ne mua vittu paljoa kiinnosta. ei pojat enää anna mulle nimmareita ja kortteja on kymmeniä kotona ja en halua niitä enää. Itkin kavereitteni olkapäätä vastaan koska se satutti kun en saanut jutella poikien kanssa ja olihan tää mun juhlakeikka. mutta huomenna sitten ylivieskaan ja toivon, että saan nauttia olostani ja jutella herrojen kans. |
|
|
| Kokkolan venetsialaiset, Kokkola |
[elok. 26., 2006|02:29 pm] |
| [ | mood |
| | thankful | ] |
| [ | music |
| | Apulanta-Hetki | ] |
Lähtöni tänne oli vähän sellainen pika keksintö kun päätin perjantaina vasta varmasti lähteväni, mutta eipä tuota ainakaan tarvitse yhtään hävetä, koska mitään ei ole menetettävää, koska kaikki on tuttuja ja he tietävät, että voin tehdä jotain näin viisasta. Oli toisaalta kiva lähteä pois Helsingistä, koska siitä on aikaa kun on viimeksi käynyt jossain hornan tuutissa. Mietin koko matkan Helsingistä Kokkolaan, että mahtaako sinne tulla ketään tuttua, mutta eipä näkynyt ainakaan kun menin tietty tietyt tutut kasvot oli paikalla. Mietinkin, että täysi ikäinen ja juoksee Technicolourin keikoilla ei voi olla täysijärkinen, mutta tämä on minun elämän tyyli ja jos tahdon tehdä tätä niin se ei kuulu kellekään. Oli kiva jutella ihmisten kanssa asioista kunnolla.
Alkuilta meni hitaasti, mutta sitten kun Technicolourin keikka alkoi ilta menemään nopeasti eteenpäin. Keikka oli mukava. Oli ensimmäinen keikka jossa oli tuliefektejä jonka näin. Hassua oikeasti kun oli tulta, koska se ei oikein mitenkään päin sovi Technicolourin meininkiin (anteeksi). On kivaa kun on pelkistetty lava niin kuin oli Juanesillakin. Oli kiva nähdä kuinka jengi oikeasti diggasi poikien keikasta ja heillä oli hauskaa. Keikka oli aika perusjuttua. Pojat vetivät here and now. Se on kaunis kappale ja tuo paljon muistoja mieleen oranssista bussista ja monesta nolosta tilanteesta. Monissa kappaleissa on paljon muistoja ja niistä voisi melkein kirjoittaa kirjan. mutta minusta on ihanaa, että johonkin kappaleeseen sisältyy hyviä ja ehkä vähemmän hyviä muistoja. Keikan aikana kaikki Jimin välispiikit pystyi ennustamaan ja aina välillä mitä seuraavaksi tulee. Tuli ne ajat mieleen kun oikeasti osasi kaikki Jimin välispiikit ulkoa, koska oli sellaisia lauseita jota hän käytti vain tiettyjen biisien yhteydessä, mutta siitä on paaljon aikaa ja ehkä hyvä niin. Michael Jackson biisi tulee vaatimaan minulta totutusta ja kauan. Se on tosi hassu biisi. Ihan mukava tempo yms. on, mutta joku siinä biisissä on etten voi vielä sanoa, että olen tottunut siihen. Osan tuon biisin sanoista on jäänyt jo mieleen. Keikan fiilis oli mahtava. Oikeastaan Technicolourin keikoilta haenkin tunnelmaa ja sitä easyä ilmapiiriä ja sitä, että saan heittää heidän kanssa läppää ja se antaa rennon menon päälle. Yleensä heidän keikalla oikein mikään ei voi pilata tunnelmaa. Parasta on se kun saan hillua yksin pitkin aluetta ja puhua heidän kanssa paitsi välillä on pakko katsoa mitä sanoo ja siihen nyt on ehtinyt jo tottumaan.
keikan jälkeen tietysti morjenstin poikia ja heitin heidän kanssa hieman läppää etenkin Laten kanssa. Tässä vaiheessa voi laittaa pienen anteeksi pyynnön sanoistani. Mutta eipä se mitään. Oli mukava taas nähdä Latea ja muita poikia. Menin baarin puolelle juttelin Technicolourin ihmisten kanssa ja Toni tokasi mulle, että olen hullu ja sanoin, että et ole ainoa teistä jota tuota sanoo. Tommi paljasti salaisuuteni, että juoksenkin sen perässä enkä Technicolourien. Oikein toi on oikeesti läppä. Naurua riitti ja en yhtään ihmettele jos olin punainen naamaltani. Mutta fiksuna tyttönä unohdin kysyä Latelta asioista ja jouduin myöhemmin illalla tai oikeastaan yöllä baarin puolella pyytämään että Gary veisi Latelle yhden lapun, mutta mene ja tiedä löytääkö se ikinä Latelle saakka. Sinäällä asialla ei ole mitään kiirettä niin, että sen voi hoitaa myöhemmin. Melkein voisin lyödä vetoa, että se lappu on Garyn taskussa vielä Elämä Lapselle keikalla johon en mene vaikka maksettaisiin johtuu tapahtuman luonteesta. Onneksi siihen on muitakin syitä kuten esimerkiksi oma jalkapallopeli ja se on tärkeämpi kuin Technicolourin pari biisiä. Joku voisi sanoa, että elämäni on musiikkia, jalkapalloa ja koulua. Sitä se kyllä itse asiassa onkin.
Kun lähdin käytin tietysti junaa liikkumiseeni, koska se on minulle halvempi kun isä on VR:llä töissä ja saa 70% alennuksen lipusta ja tällä kertaa en ollut ostanut lippua valmiiksi junaa ja minun piti ostaa se junasta, mutta kiltti konnarisetä sanoi, että pääset tuolla lipullasi Helsinkiin katsoin hetken ihmeissäni, mutta tulipahan halvempi reissu. Junamatka Helsinkiin meni nukkuessa ja välillä heräsin kun säikähdin asioita. Riihinmäen jälkeen aloin kuuntelemaan musiikkia ja miettimään viikonloppuna koettuja hienoja asioita.
mutta kiitos pojat keikasta ja kiitos Garylle pienen laatuisesta huolenpidosta ja kiitos jos viet Latelle sen lapun. Kiitos mahtavasta illasta.
Ystävällisin terveisin JJ |
|
|
| Salo Vuohisrock |
[elok. 12., 2006|10:39 pm] |
| [ | mood |
| | good | ] |
Matkalla junassa tuonne nukahdin ja heräsin ja tajusin jotain mitä en voinut uskoa todeksi. Olin matkalla Saloon ja matkaa kun olin suunnitellut kauan ja yleensä kaikki tuollaiset menee vituralle. Mutta mieleni oli hyvin onnelinen matkalla ja loppuillastakin. Mutta matkasta sen verran, että tuntui että lentelen seitsemännessä taivaassa ja olin onnellinen ja varma siitä, että kukaan ei pysty pilaamaan tätä päivää.
Mutta Salossa olin hieman ongelmissa kun en tiennyt minne mennä aluksi ja aloin muistelemaan reissuani Saloon joka tapahtui joskus vuonna 2002 ja niinpä löysin torille ja soittimessa ei yllätyksesi soinut Technicolour vaan Private Line ja kun sitä kuunteli matka torille meni nopeasti. Torilla tapasin tytön joka oli menossa myös katsomaan Technicolouria ja juttelin tytön kanssa paljon ja oltiin loppuun asti yhdessä vaikka tiet vähäksi aikaa erkanikin loppuillasta Salossa. Bussimatkalla paikalle ja pois mua ärsytti paikalliset teinit, koska he kiljuivat niin että bussissa ei kuullut omia ajatuksiaan.
Siinä muita esiintyjiä kuunnellessa kirjoitin Latelle paperilappua niistä asioista joista olin pahoillani, mutta kun pystyin sen sanomaan niin se lappu ei ollut tarpeellinen. Muita esiintyjiä en nyt jaksa alkaa käymään läpi, mutta se nyt ohi mennen sanon, että Janan laulaja oli tosi hassu kun se otti todella paljon katsekontaktia yleisöön ja kasvoilla oli paljon ilmeitä jotka kertoivat paljon biisien luonteesta jos vain niitä osasi oikein tulkita.
Mutta keikkaan. Keikka alkoi vähän myöhässä, mutta siitä ei syntynyt pahempaa ongelmaa, koska encore vedettiin suoraan putkeen. Lava näytti kummalliselta kun Late ei ollut heilumassa Tonin takana. Mutta hyvinhän nuo neljä riehujaa pärjää lavalla. Mutta keikan tunnelma oli mukava ja tuntui oikeasti hyvältä olla eturivissä kuin vanhoina aikoina ja mikäs siinä katselessa ja kuvatessa ja kuunnelessa. Tunnelma oli tosi korkealla koko ajan. Välillä vain Jimin ikivanhat hienot läpät alkoi olla liikaa, mutta kun niitä hän veti arvasi jokaisen tulevan sanan suurinpiirtein oikein. Mutta totta kai Jimi uskoo, että paikalla on paljon viereita naamoja joihin se vielä uppoaa. Keikan aikana meitä huvitti se kun Dingon ympärillä pyöri paljon lentäviä olentoja. Gary näytti tosi oudolta siinä raitapaidassa, mutta mukava nähdä vähän rennompaa kuin ne kauluspaidat. Toni on kyllä todella edustava kyseisessä puvussa. Oikeastaan kaikki heistä on edustavia puvuissa, mutta joku fiksu on joskus sanonut, että puku tekee miehen. Vanhat biisit toivat paljon muistoja mieleen ja edellisen päivän tapahtumat alkoi unohtumaan pikku hiljaa ja kaikki oli niin loistavaa ja hienoa, että onni näkyi kasvoillani. Keikassa oli energiaa ja se oli ihan pirun hyvä ja uudet biisit on loistavia vaikka välillä voisin sanoa moitteen sanaa joistain, mutta kyllä kun niitä on nyt enemmän kuullut niin ne alkaa kuulostaa mukavilta.
Keikan jälkeen kävin juttelemassa Garyn ja Laten kanssa ja sitten olikin aika jo kiirehtiä bussille, koska päätin kokeilla jos kerkeäisin ennen yhtä lähtevän bussiin ja ei se paljosta kiinni ollut, että olisin myöhästynyt jostain viidestä minuutista kiinni. Asiaa auttoi paljon se, että juoksin puolet matkasta bussiasemalle. Onneksi oli lyhyt matka, koska päivän rasitus alkoi jo tuntua kintuissa. Mieltäni kotimatkalla lämmitti ajatus siitä, että olin pyytänyt Latelta kahta asiaa anteeksi jotka painoi mieltä ja hän oli hyväksyi ne. mutta oli hyvä olla kun olin tehnyt sen. Latea halatessa muistin "kirjeen" jonka hänelle olin kirjoittanut, joka oli kotona koneella ja kyyneleet meinasi valua poskia pitkin, mutta onneksi pidin itseni kasassa, koska en olisi osannut kertoa kyyneliin syytä. olin onnellinen.
Kiitos kaikille !!!
Ystävällisin terveisin JJ
|
|
|
| Tulisuudelma, Vantaa |
[kesäk. 28., 2006|11:51 pm] |
| [ | mood |
| | happy | ] |
Ilta alkoi todella hyvin, kun en ottanut mistään turhaa stressiä ja se vielä, että keikka on suhteellisen lähellä kotia. Mutta oli todella positiivista tajuta, että taas on menossa TC:n keikalle ja saa nauttia hyvästä ja ihanasta tunnelmasta koko illan ilman, että kukaan pahemmin haittaa. Teki mieli hypellä koko ajan ilosta.
Keikka meni hyvin pojilla. Lava oli aika hassu kun Dingo ei ollut oikein keskellä lavaa ja Late totutusti takana. Jimi hyppeli kuin jänis vaihteeksi. Taisi pojilla olla keikan aikana hiukan hiki. Tykkään baarikeikoista, mutta välillä ne on tosi ärsyttäviä kuten hyvin voin muistaa Imatran pää siellä meinasi hajota sen perkulee konemusiikin kanssa. Se ei ole yhtään korvaystävällistä musiikkia vaikka on korvatulpat. Mun mieleen ja sydämestä ei löydy paikkaa konemusiikille. Saahan sitä tehdä se joka taitaa en sitä kiellä, mutta sitä kun samoja biisejä soitetaan 101 kertaa saman illan aikana alkaa kyrsimään. Hymyilin koko ajan leveästi ja olin todella onnellinen. olin liian iloinen. Hymyä ei kukaan saa minulta pois. Vitsi, että tuli olo kuin olisi ollut jossain viime vuoden lopun keikoista. oli pirun hyvä fiilis. annoin hymyn tulla. He vetivät uusia biisejä jonkin verran esim. Michael Jackson nimisen biisin. Se oli outo, mutta tosi hyvä. Sit tietysti tuli Can i get to heaven. Se on todella upea biisi, mutta siitä tulee vaan niin pirun hyvälle tuulelle ja haluan kuulla sitä, mutta en liikaa. Se nyt on taattu että radiot soittaa liikaa bändien hittibiisejä ja kuluttaa ne puhki ja kukaan ei enää jaksa niitä. Mutta onneksi en pahemmin kuuntele radiota vain silloin kun olen veljen autossa ja sitä tapahtuu harvoin ja se oikeastaan johtuu siitä kun on 100 ja yksi kaverin bändiä tulee kuunneltua niitä ja samalla tulee mieleen uusia juttuja niiden biiseistä ja joskus hyvällä tuurilla annan idean mennä artistille saakka, mutta harvoin. Kyllä tässä nuo "uudet" biisit on tullut tutuksi ja ne ovat hyviä kaikki omalla sarallaan vaikka jostain en pitäisi niin paljoa ei se tee siitä huonoa. Hyvä fiilis. Kaikesta ei voi pitää koko sydämellä.
Keikan jälkeen yritin mennä juttelemaan Jimin kanssa, mutta en kehdannut keskeyttää hänen jutteluaan. niin ja lopulta kun päästiin juttelee sille niin keskustelu ei ollut kauhean informatiivinen jokainen meistä valitti jostain ongelmasta joka liittyi kotiin menoon, mutta Jimi otti keskustelun tosi hyvällä mielellä. Tonin ja Garyn kanssa vaihdettiin pari pientä sanaa ja oli hyvä fiilis koko ajan. Menin juttelemaan myös Laten kanssa. Oli mukavaa jutella poikien kanssa ja kun ei ollut kellään oikein mihinkään kiire kun oltiin lähellä jokaisen kotia paitsi Laten. Mielessäni illan mittaa pyöri, että pitäisi pyytää lähes törkeää käytöstäni Joensuussa anteeksi Latelta kun noin vain tungin porukkaan. Mutta sanoin ehkä vähän liiankin suoraan Latelle mitä ajattelen sen esiintymisestä lavalla ei ollut tarkoitus ainakaan loukata, mutta pitää muistaa että se on vain pienen tyhmän tytön mielipide (ehkä tuo pieni tyttö ei päde muhun).
noh kun porukka häädettiin alas niin Gary kysy kai te tuonne tulette ja vastasin tullaan joo kun saadaan porukka kokoon ja sit hipsittiin Garyn ja Dingon edessä meinasin kompastuakin. Mulla oli todella mahtava fiilis koko ajan. Neljän aikaa lähdin kotia kohti ja oli aamulla joskus kuuden aikaa kotona. Ajatukset leijui todella korkeissa fääreissä. Istuessani Pasilassa ja kun odotin junaa lähteväksi kotiin luin haastattelun jostain lehdessä jossa ystävääni oli haastateltu. Se oli tosi kuiva haastattelu ja nukahtaminen ei ollut kaukana.
kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka tekivät tästä illasta taas yhden muistorikkaan ja kauniin kesäillan. Tunsin aika tukun tunteita tuon illan aikana. Yksi asia, joka sai minut todella iloiseksi oli se, että saan lisää töitä toisesta vanhusten palvelutalosta ja se oli hieno asia ja se hymyilytti ja pari todella hassua ajatusta tulevaisuudesta.
_JJ_ |
|
|
| Joensuun Juhannus, Joensuu |
[kesäk. 24., 2006|10:43 pm] |
| [ | mood |
| | good | ] |
Aamulla heräilin puoli viisi valmistelemaan lähtöäni ja lähdin liikkeelle junalla Malminkartanosta puoli kuuden aikaan. Keskustassa odottelin neljäkymmentä minuuttia junan lähtöä Joensuuhun. matka meni muuten mukavasti, mutta Kouvolan jälkeen en saanut enää nukuttua, koska tuli häiriötekijöitä, mutta en jäänyt toimettomaksi ja aloin kutoa lappuja peittoon. Mutta joensuuhun päästiin ja lähdin kävelemään aluetta kohti. Eipä ollut mitään tuntemusta kaupungista. katselin tutkivasti ympärille ja ihailin maisemia ja sitä kuinka kaunista luontoa oli näkyvillä. Olo oli suhteellisen virkeä. Mutta mietin säätä mielessäni ja melkein pystyin jo toivottamaan migreenin tervetulleeksi minun päähäni loppuillasta. Matka tuntui kestävän loputtomiin ja sata urpoa ihmistä tuli kiusaamaan minua matkalla.
Hyvältä näytti kun saavuin paikalle. Alue näytti siistiltä ja viihtyisältä ja iso plussa sisävessoista. Mutta eka esiintyjä, jonka näin oli Natalia Podolskaya, jonka taustabändissä soitti Teijo (Killerin entinen rumpali) rumpuja. Oli mukava nähdä sitäkin lavalla. mutta seuraava esiintyjä soitti toisella lavalla, mutta eipä tuo jaksanut ottaa tämän tytön innostusta osakseen.
Mutta toisella lavalla The Winylsin jälkeen soitti Lapko ja sitä piti mennä vilasemaan ensin juttelin hetken ihmisten kanssa ja kipitin katsomaan hetkeksi Lapkoa joka oli eilisen päivän tunnelmissa hiukan ehkä väsynyt ja darra vaivasi bändiä. Lemonator kun soitti alkoi väsy jo painamaan kun ei ollut mitään ihan sellaista mitä haluaisi kuunella.
Odottelin jo Technicolourin esiintymistä. tiesin et sen jälkeen alkaa armoton odottaminen siihen saakka kun juna lähtee Helsinkiin. Technicolourilla meni mukavasti keikka ja hypin melkein riemusta kun keikka ei alkanut One nightilla. Technicolour on toinen niistä bändeistä joiden keikoilla on ihan omanlaisensa ilmapiiri. oli odotellut taas sitä hetkeä, että näen Technicolourin lavalla ja mikä ettei niitä haluaisi nähdä. Moni pitää minua varmaan lähemmäs hulluna kun olen nähnyt melkein kuusikymmentä keikkaa pojilta, mutta tämä on yksi tärkeimmistä voimavaroista jota minulla tällä hetkellä on ja minun täytyy nauttia siitä mitä nyt saan. Keikan aikana päässäni alkoi tuntua särkyä jo, mutta en ottanut tablettia, koska en viitsinyt keskeyttää hyvää fiilisäni sillä. Mutta poikien keikka oli mukavan reipasta menoa ja mikä ettei poikia katsele lavalla. Oli hienoa nähdä taas Technicolour ulkona soittamassa kun nuita sisäkeikkoja on enemmän kuin tarpeeksi nähnyt. Sää salli kuuntelijoita koko illan.
keikan jälkeen menin juttelemaan dingon ja Jimin kanssa. Dingon kanssa puhuttiin aika paljon. Sitten kun pojat oli kaikki lähes hävinnyt niin kipitin kun näin, että late on poistumassa niin hänen luokseen ja annoin lapun jossa oli juttua sivuista. Menin kyllä suhtellisen törkästi hänen seuraan, mutta eipä tuo miekkonen sanonut vastaan mitään. keskusteltuani laten kanssa ja ratkottua kuka oli seuraava esiintyjä siirryin istumaan yksin ruohikolle ja teki mieli vain huutaa ja kiljua paha olo joka oli pois itsestäni. paha olo ei johtunut tietenkään latesta vaan ylipäätään olemuksestani ja monen asian summasta.
loppuillan esiintyjistä Velcra oli kiinnostukseni kohde ja olen aika paljon pitänyt niistäkin. mutta ennen Velcraa tajusin että ystäväni migreeni alkaa liikuskelemaan päässäni ja päätin urheasti taistella loppuun saakka ja oli pakko vain taistella ennen kuin olen junassa jossa ei ole vaihtoa en uskaltanut ottaa lääkettä, mutta eipä ollut kovin fiksua kävellä pitkin kaupunkia kun pää on lähes tyhjää täynnä hyvä että edes tajusin välillä missä olen. Autojen valot oli minulle todella tuskallisia ja kun pääsin istumaan Sokos Hotel Kimmelin lähellä oleviin keinuihin ja olemaan siinä niin olo hiukan helpottui lauleskelin kulkiessani ja ajattelin päivän tapahtumia. keinussa kun olin vähän aikaa istunut ja keinunut huomasin pienen siilin joka kuljeskeli ja menin ottamaan siitä valokuvia. Kaunis eläin tuo siili on. mutta käämit alkoi palamaan kun tuntui ettei kuuntelemani musiikki vie aikaa eteen päin ja päätin vaihtaa Technicolourin only shadow dancen, mutta sekään ei tuonut oikein parannusta asiaan ja päätin lopulta kaivaa The Winylsin rock motorin esiin ja laitoin sen soittimeen ja aika alkoi kulumaan paljon nopeammin kun on nopeampi tempoista musiikkia. Istuskellessani kirosin itseni taas maanääriin saakka. Mutta tuumasin että tein tämän reissun siksi, että kunnioitan Technicolouria ja The winylsia esiintyjinä ja miksipä en kunnioittaisi. Luonnon keskellä rauhassa oli todella hyvä olla. mutta pääsin junaan 06.55. ja vaihdoin junaa pieksämäellä ja törmäsin asemalla Technicolourin Garyyn. moikkaisin Garyä ja jatkoi matkaani junaan ja odotin et konnari tulee ja vaivuin hyvin syvään uneen ja heräilin vasta jossain Riihimäen kohdalla. Kotona olin joskus puoli kolmen aikaa.
Kiitos minun puolesta kaikille paikalla olleille. Oli mahtavaa. Kiitos kaikille.
Ystävällisin terveisin Jarna Jansson
|
|
|
| Alppifest, Elimäki |
[toukok. 27., 2006|08:34 pm] |
| [ | mood |
| |  tired | ] |
Matka kohti elimäkeä alkoi hyvin nukutun yön jälkeen eli olin nukkunut noin kaksi tuntia. Junamatkalla ennen Riihinmäkeä tajusin, että ystäväni tulee samaan junaan ja soitin ja kerroin missä päin junaa olen. En saanut nukuttua ollenkaan junassa. Junamatkalla mietin mielessäni millainen keikka tulee olemaan ja millainen mesta se on. Mietin myös erästä ystävääni jonka olin tavannut pari päivää aikaisemmin.
Lähdettiin ensimmäisellä mahdollisella bussilla kohti elimäkeä. sitä ennen oli tietysti käyty syömässä jotta taju ei lähde. Vetkuteltiin sisään menoa aika pitkään Jean S:n aikoihin tultiin vasta sisään. Jimi oli käynyt moikkaamassa meitä ja kun Jimi kysyi mitä kuului vastasin että melkein hyvää niin jimi kysyi miks vain melkein hyvää ja tuumasin, että äidilläni on syöpä jota hoidetaan ja sai minut kyyneliin sanoillaan. Se sai illan tunnelmaltaan herkäksi ja voi kuinka toivoin että en olisi keskustellut asiasta, mutta vastasin mielummin totuudella kuin valheella. Jean S:n keikka oli liian pirteää tavaraa tälle tytölle jonka mieli oli maassa. Heidän jälkeen tulikin sitten Technicolour ja katselin siinä kun Late ja muut hyppeli lavalla ja kaveri kirjoitti lappuja pojille ja haluttiin et late huomaa sille tarkoitetun tekstin huusin latelle ja huomasinkin lapun. Älypäinen veto. Setti tuntui lyhyeltä vaikka oli suhteellisen tavallisen pituinen. Keikka oli jotenkin vaisun oloinen ehkä se vain johtuu tästä olotilasta. Kyyneleet virtasivat vanhoissa biiseissä muistelin samalla menneitä vuosia. Ilta oli jo laskeutumassa yöhön ja kylmyys maan päälle ja tuntui että kohta jäätyy. Hyppelin lämpimikseni. keikan uudet biisit uulosti ihan hyvältä.
keikan jalkeen kysyin tommilta voisiko hän hakea Laten ja Late tulinkin ja perinteitä noudattaen halasin miestä ja kyyneleet valui poskilla. Siinä oli hyvä olla ja rauhoittua, mutta kohta olikin jo aika päästää irti ja toivottaa hyviä öitä ja turvallista matkaa.
poikien lähdön jälkeen kurvattiin k-18 alueelle jossa oli lämmin sisätila jossa istuttiin. minulla väsymys alkoi painaa jo päälle. hanoi rocksi kun kiipesi lavalle mentiin katsomaan sitä yleisön joukkoon josta muistona parit mustelmat.
Mutta ilta oli rocksin jälkeen loppu ja paluu kouvolaan oli edessä bussilla ja mentiin ja istuttiin aluksi asematunnelissa ja sitten siirryttiin onnelan viereen istuu lämpimään ja odoteltiin että kello tulee sen verran, että juna tulee. Junassa tuli tarkastajat jotka ei ole koskaan aamulla kivoja, koska ne keskeyttää unen. Pää oli valvomisesta ihan sekaisin ja tuntui ettei vain jaksa mitään.
Kiitos kaikille.
_JJ_
|
|
|
| glorian keikka 21.3.2006 |
[maalisk. 22., 2006|03:38 pm] |
| [ | mood |
| | good | ] |
vanhat merkinnät mitä sivuilla oli katosi, mutta täytyy kirjoittaa uusi tänne. minun omasta tyhmästä syystäni ne katosi.
Elikkä joo. Gloriassa 21.3.2006 järjestettiin rasismin vastainen ilmaiskonsertti ja olen tyytyväinen illan antoon. Päätin mennä katsomaan vaihteen vuoksi Technicolouria sinne, mutta kyllä on pakko myöntää että jos heillä vaan keikka on hesassa ja ei ole muuta silloin niin kyllä sinne kipitetään ja sieltä jatkoi matkaani rocksiin katsomaan lovexia.
Mutta glorian tilaisuuden sanoma on lähellä sydäntä, koska vihaan rasismia. tuntui jotenkin tärkeältä mennä sinne. pakko kyllä myöntää että suurin osa esiintyjistä meni ohi korvieni, mutta eipä tuo nyt paljoa haittaa. Enpä ole ollut yhdelläkään tylsällä technicolourin keikalla vielä ainakaan. technicolour veti neljä biisiä joista yksi oli uusi biisi eli get up. Hypin melkein jo riemusta sen takia et one night ei aloittanut keikkaa. Siihen vain on melkein kyllästynyt kun keikka alkoi sillä, mutta ei se siitä huonoa tee. Se on yksi niistä biiseistä jota heiltä on ekana kuullut. keikan tunnelma oli mukava sellainen kunheidän keikoillaan yleensä on. Sitä vain on tottunut et jokaisen bändin keikalla on oma tunnelma joita haluaa aina kokea vaikka keikkoja olisikin nähnyt kymmeniä. Mutta neljä biisiä keskellä viikkoa technicolourilta livenä oli mukava asia. Lämmitti paljon. Keikka on suhteellisen rauhallista menoa. On hienoa nähdä aina kun pojat saavat yleisön liikkumaan ja mukaan keikkaan.
Redraman keikan jälkeen painuin ulos ja huomasin ettei minun kannata vielä lähteä rocksille joten jäin vielä odottamaan. Jimi kun lähti huusi meille ettei kukaan tainnut tykätä uudesta biisistä ja huusin et sen takia en tule enää teidän keikoille niin vastaus oli niin varmaan. totta kai huumoria pitää olla elämässä mukana. Toteutin jo perinteeksi tulleen Laten halauksen ja juttelin poikien kanssa Nivalan reissusta.
Kiitos kaikille paikalla olleille. Kiitos ihmisille jotka piti seuraa. Kiitos pojille keikasta. |
|
|
| navigation |
| [ |
viewing |
| |
most recent entries |
] |
| |
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
tc_report päiväkirjaa